Viikonlopun agilityt: Elimäellä yksi rata Vuorista ja Imatralla yksi rata Siimestä.

Matkailu tyydytti tänä viikonloppuna niin ohjaajaa kuin koiraakin. ja vuodatuksen pituudesta voi päätellä, että jotain on tapahtunut, hyvää tai huonoa ;)

Elimäeltä saldo 10 ja aivan todella maukas makkara jaettuna koiran kanssa :D Rataan olin tosi tyytyväinen, joskaan maaliin tulleessa en tiennyt saldoa. Rimaa en huomannut ollenkaan, tuli putken jälkeen, kiihdytysrima vaihteeksi, kun jänskätti pituus, joka näytti ihan sika pitkältä suhteessa koiraan! Puomin kontakti virhe myös, ylösmeno meni tassulla, alastulo Tiinan näöllä kunnon loikka, mutta taisin itse olla niin kiihdyksissä, että ei se maailma ehtinyt muuttua, ei koirassa eikä miussa ;). Puomin jälkeen oli tiukka paikka vasemmalta ohjattuna, Oonakin oli jo siihen hypylle menossa, mutta sain sen vielä kiertämään hypyn, mikä oli lottovoitto jo mulle ja siitä ehkä suurin mielihyvä maalissa. :) koira kuulolla :) Tuomarina oli meille uusi tuttavuus, Vuorinen, jonka rata oli kyllä mukava.

Muut takaboksilaiset Woitto & Onni oikaisivat Aalta itsensä putken väärään päähän, oman mielen mukaan...

Imatran reissu oli melko erikoinen monestakin syystä :)

Lauantai iltana soittelin Maijalle kimppakyydistä, kun hyvät kanssakilpailijat olivat päättäneet jättää Imatran maneesin väliin!?! Maneesista ei minullakaan ollut kuin kuulopuheita, eikä siis kovin hyviä! Mutta kyllähän se vain "the tavoite" pistää ilmoittamaan, varsinkin sinne minne muut ei lähde ;)

Maija ei sitten ollut Kouvolassa kisaamassa ja oli päättänyt jättää jo imatrankin väliin. Ei ole reilua koiralle joka intoa täynnä menisi rataa, kun ohjaaja on puolikuntoinen. Suustani kuului vain " Voinhan mie sen ohjata"  ja Maijalle se sopi. KÄÄÄÄK! No ei ainkaan mielessä ollut illalla nukkumaan käydessä se, että maxi kolmosia oli ilmoittautunut vain 9, kun oli menossa radalle marsun kanssa, jonka kanssa ei tietenkään ole edes harjoitellut kertaakaan...

Aamulla herätessä olo oli tosi väsynyt. Ei olisi kyllä jaksanut mikään agility kiinnostaa. Ehdin käydä kuitenkin lenkillä koko kolmikon kanssa ja sitten vaan menoksi.

Ensimmäiset ihanat uutiset kuulimme pihalla, Kirsi ja Keira olivat tykittäneet nollavoittoon ensimmäisellä radalla!!! Aivan mahtavaa!! Toinen rata oli myös kaunista katseltavaa, siltä kymppi ja toinen sija. Palkintosija meni ihan oikeaan osoitteeseen :)

Nollan olivat pyöräyttäneet myös ryhmäläiseni Satu&Minttu ja he nousivat nyt kakkosiin!! Taso nousee ;) Kakkosten ratakin meni ihan kivasti, femmalla.

Mennessämme ykkösluokkalaiset siis vielä kisasi, kakkoset olivat jo tulleet ja meitä kolmosiakin alkoi tippua. Maneesiin sisälle mennessä oli tosi ahdasta, kun kaikki kulki samasta ovesta, katsomo oli siinä päädyssä ja tilaa maneesin puolella oli melko vähän, mutta yllättävän paljon kuitenkin. Ja paikka näytti kivalta. Ja kun osallistujia oli vähän, niin kolmosten aikaan maneesissa oli jo tilaa reilusti. Päiväkin oli aurinkoinen joten ulkonakin viihtyi.

Maxi kakkoset tuli vielä katsottua, mutta sitten piti lähteä kokeilemaan sitä ohjattavaa minikoiraa. Venla oli vähän hämillään tilanteesta ja pari kertaa päivän aikana laittoi jarrut päälle, mutta kivastihan sitä mentiin. Käytiin lämmittelemässä puun kierroilla. Oonamaista toimintaan, eiköhän tämä pelitä. Olin kieltämättä outo näky marsun kanssa :) ja oli kyllä vähän outo olokin siellä rataantutustumisessa :)

Venla pysyi kiltisti paikallaan ja totteli ohjausta, vaikka outoja käskyjä saattoi tullakin. Sain valssattua yhtä paikkaa lukuun ottamatta, jonka jälkeen tuli kepit, ja sitten jäimme vähän kiertämään ja kaartamaan niitä, mutta onnistuttiin osumaan oikeaan väliin :) yhtään ei uskaltanut luottaa, ja se näkyikin sitten niin ohjauksessa kuin ajassakin. Mutta ei virheitä :D Palkinnoksi kolmas sija :D :D minikoiria on helppo ohjata  :P

Sitten vaan Venla Maijalle ja Maija sai jäädytellä sen kanssa. Oona autosta ja käytiin sitten vähän pelailemassa ja mentiin halliin odottamaan maxien tutustumista. 9 koiraa on vähän ja vaikka lähtisi viimeisenä on aika heti lähdössä. Me startattiin neljäntenä..

Radalle lähtiessä ei ollut voitto mielessä, sillä olen pari kisaa saanut tyrittyä ihan vain sillä, että yrittää liikaa. Nyt oli hyvä, kun pohjalla oli jo rata, ja olin saanut tehdä radan siten kuin halusin, ja nyt sain korjata sen "virheen" joka jäi edellisen kanssa tekemättä.

Alku meni toisin, mutta ehkä paremmin sopi meille. Kakkosrima pysyi ylhäällä ;) oli nimittäin taas kääntörima - ohjasin takaa tällä kertaa - puomin kontakti oli aivan mainio!! - A oli perinteinen hilkku kontakti ( luultavasti ) no ainakin se suoritus on nopea ;) kepeille meno takaa kiertona oli Onskulle ihan onnen omiaan, keppien jälkeen piti muista kääntää koira renkaalle asti, eikä päästää aalle takaisin, valssit toimi, koira kuunteli, joskin piti loppu vaiheessa käskyttäää ihan kunnollakin :):)  17 esteellä ajattelin vain, että nyt et kyllä mokaa tätä nollaa!!!! Luulin siis tietäväni, että kaikki rimat on ylhäällä. .. oikeastaan mikään rima ei jäänyt niin selän taakse, etten olisi sitä nähnyt.. Ja kyllä, nolla se oli!!!!

Sit ei muuta kuin koiraa palkkaamaan ulos ja kuulostelemaan tuloksia. Kaikista ei ollut vahvaa käsitystä, mutta pitäähän sitä silti jännittää. 9 koirakkoa, tuomarina Siimes, rata ei kuitenkaan ollut mikään vaikea, mutta olihan siinä jotain, sekä  pehmeä pohja....  ei niitä nollia niin paljon tule.. Pihalla ollessa kuului tulevan toinen nolla... 41 ja jotain, kuulin. ihanneaika 45.... oma aika ei tiedossa. Aika kyllä riittää, sen tiesin, nolla se varmasti on, mutta kuinka tarkka.....

Sisällä Heidi ja Maija hoiti jännättämisen ja kilpailun seurannan. Mekin palasimme katsomaan viimeisen koirakon sisälle. Kukaan ei kuullut meidän aikaa, joten saimme kaikki jännittää. Kun vipo tuli maaliin, meni hetki kun kuulutettiin minua, kysyivät et kelpaako ava :) voi kyllä :)

Juoksin hakemaan autosta huivin ja Venlan ;) sillä palkintojen jakoon tarvittiin myös sellainen.

Ensin pokattiin siis kolmossija, voiton nappasi Tanja ja Gere ja siihen shelttien väliin Heidi & bicfri Iina :) Medeissäkin leivottiin valio espanjanvesikoira Rubista, Suomen että Norjan, huikeeta :D Ja Onskusta sitten maxeissa FIN AVA :) !!!!!!!!!

Illalla sitten juhlittiin jo saman tien. Näitä kahveja ei pihdattu :)

Seuraavaksi pitääkin ruveta miettimään kiitos puhetta :) mutta siitä taidetaan lähteä muotoilemaan lenkille :)