Miten tänne reissulle tulikaan lähdettyä? Kuka enää muistaa ;)

Pepsin jäi kotiin, kun vasta-aineet eivät olleet kunnossa, joten torstaina 17.04. starttasimme Tiinan&Woiton ja Titin&Tuiskun kanssa kohti Anjalaa aamulla puoli ysin jälkeen auto ... ihan täynnä. Leena& Tiipii&Kenkku&WhoWha ja Auli&Bianca lähtivät toisella autolla suunnilleen samaan aikaan. 5 lappeenrantalaista kotkalaisten kanssa matkaan ja hyvä matka olikin.

Anjalassa & Karhulassa sitten porukat bussiin ja matka kohti Harstadia, Norjaa alkoi. Ajo Suomen ja Ruotsin ja Norjan läpi. Kuullostaa rankalta kun ajattelee pepaa, ja kyllähän se sitä olikin.

Tauot tulivat mukaviin väliin, Hirvaskalliolla ABC:llä syötiin ja Oulussa Nallikarilla yövytiin. Mukava paikka, tätä paikkaa kannattaa hyödyntää toistenkin, eli pitänee etsiä jotain puuhasteltavaa siitä ympäristöstä ( tokon SM-kisat kyllä unohdetaan :D)

Perjantaina sitten Ruotsin ja Norjan läpi Harstadiin, syötiin jossain Ruotsissa napapiirin jälkeen ( se oli vielä kiinni kun ohitimme sen, se oli myös kiinni kun ohitimme sen uudestaan paluumatkalla yöllä). Oli muuten ehkä elämäni paras lihakastike! Todella makoisaa lihaa! ( Kovin nälkä ei voinut olla, sillä alkoi ummetus tässä vaiheessa matkaa jo vähän vaivata, kun istuu vaan "ylämäkeä") Maisemat olivat upeat ja paranivat mitä lähemmäksi määränpäätä päästiin.

Perjantai iltana saavuttiin alkuillasta perille, Hotelli Thoniin.  Hotelli oli lähes satama-alueen vieressä melko rannassa. Hotelli oli mukava ja siisti. Titi oli alunperin Tuukan & 3 koiran kanssa samassa huoneessa, mutta päädyimme ratkaisuun, että Titi tulisi meidän kanssa samaan. Tuukalla oli kuitenkin suurempi huone ja vaihdettiin vielä huonetta päittäin. Saatiin tilava huone, sängyt erilleen seinän laitaan ja tilaa tanssilattian verran keskelle huonetta. :)

Uudelleen sisustamisen jälkeen kävimme kävelyllä ja sitten syömään. Valitettavasti emme olleet ymmärtäneet tehdä pöytävarausta (sillä se luki siellä pöydässä??) ja kun pääsimme tiskille jouduimme ravintolasta ulos. Noh.. ei muuta kuin tien toiselle puolelle sitten Milano Restaurantiin, jossa minä tyydyin jo kanasalaattiin, ei ollut kovin kovin nälkä, kun ei ollut kuluttanut vielä mitään.

Kevyt syöminen oli varmaan viisasta, sillä edessä oli koiran pesu! Enhän toki pessyt kuin alaosan Oonasta ja vähän kastelin, että sain pörrökarvan laantumaan ja asettumaan. No ihan ok siitä tuli, vaikkakin lauantaina sain vielä harmaita hiuksia muutamasta pönöttävästä karvatupsusta. No pääasia, että karvat on ojennuksessa sieltä mistä tuomari koiraa katsoo ;)

Hotellin sänky oli mukavan pehmeä ja sai hyvät yöunet :)

Lauantai aamuna sitten mitähän se oli puoli seitsemän ehkä alettiin nousta ylös ja koirat pikapissillä ja syöttö ja sitten itse aamupalalle. Aamupala ei tuottanut pettymystä ja maha tuli hyvinkin täyteen, jota se kyllä taisi olla muutenkin.

Näyttelypaikka oli melko lähellä, mutta sillä tavaramäärällä riittävän kaukana. Halli oli ihan ok vaikkakin että kun porukkaa tuli, niin täydenoloistahan siellä oli.

Kelpiet oli ensin kehässä. Woitto sai CK:n ( sertifikaatin arvoinen) ja voitti luokkansa ja oli paras uros. WhoWha sai myös CK:n ja voitti luokkansa, kuten Kenkkukin omansa ja oli rotunsa paras veteraani. WhoWha vetäisi pidemmän korren paras narttu kehässä, kuten rotunsa paras kehässäkin. Woitolle ja WhoWhalle sertit ja cacibit :) ja ainakin Woitosta tulee Norjan muotovalio. Onnea Tiina & Woitto, 100% working :D. Ryhmä kehä meni läpijuoksuksi.

Karjakoirat viuhahtivat myös kehässä ja sitten oli aussieiden vuoro. Koiria oli ilmoitettu 11, paikalla oli 10. Suomalaisia koiria oli 4. Valioluokassa kisasivat Pinja ja Oona (molemmille CK:t)eikä tuomari epäröinyt järjestystä kilpailuluokassa, vaan Pinja voitti ja Oona oli toinen. Paras narttu kehään tuli kolmas suomalainen narttu, joka oli sitten PN3. Pinjalle Cacib ja Oonalle serti!! ja vara-cacib! Eli OONASTA NORJAN MUOTOVALIO!! Pinjahan oli jo Norjan muotovalio :) mukava yllätys, kun me emme osaa edes lukea luetteloa ;) Pinja oli myös rotunsa paras ja ryhmäkehässä poimittiin vielä 6 parhaan joukkoon. Paras Uros oli Gösta, jolle serti ja cacib ja myös tästä koirasta tuli Norjan muotovalio! Onnittelut Pinjalle&Göstalle ja omistajilleen :)

Kaiken tämän jälkeen huomaisimmekin, että tokon alkaminen alkoi olla lähellä. Oona vaikutti lupaavalta ja olikin sitää kehässä. Paikallaolot hienosti, molemmista kymppi. Myös Woitolle.

Woitto meni ekana ja teki liikkeitä kivasti, kunnes sitten merkit sotki ajatuksen ja ruutu meni pilalle, sitten ohjatun merkki ei löytynyt ja tunnarista ei löytynyt turskan hajuja :D Woitto taisi jäädä pisteen päähän kolmostuloksesta.

Oonan kanssa ei sitten onnistunut ollenkaan, seuraaminen meni riekkumiseksi ja se puri vain liivin helmaa. Idari ei onnistunut sen paremmin. Keltainen kortti ( hups) ja kuvittelin, että olisiko luoksetulosta avautunut... mutta ei. Keskeytimme sen kokeen sitten. Tämähän oli vähän ennakoitavissa, ettei Oona jaksa keskittyä.

Ryhmäkehien jälkeen takaisin hotellille ja sitten hetken hengähdyksen jälkeen lähdimme katselmaan vähän kaupunkia koirien kanssa. Kaupunki oli rinteessä, joten ylämäkeä riitti. Löysimme mm. poliisilaitoksen ;) johon meitä ei sisälle ohjattu, sekä jopa vihreän vähän niinkuin puistoalueen. Niin ja hirmuisen peltipatsaan! Sitä pitikin haukkua ihan kunnolla. (heh)Paikka oli melko tiukkaan rakennettu pienehköjä omakotitaloja, jotka alkoivat olla melko iäkkäitäkin. Käveltiin ja käveltiin ja päädyttiin lopuksi näyttelypaikalle takaisin. :) ja sitten kierreltiin takaisin. Autoilijat pysähtyivät jos näytti vähänkään siltä että aikoi ylittää tien..

Huoneeseen päästyämme pääsin taas pesemään Oonaa, sillä edellisen iltana satanut lumi oli saanut tiet tosi kosteiksi ja kuraisiksi.. Eihän siinä muu auttanut. Tai ehkä sakset olisi auttanut ;)

Söimme hotellin ravintolassa johon Titi varasi meille aamupalalla pöydän. Kanapitsa oli hyvää, mutta oli tosi iso. Onneksi kaverit auttaa :)

Sunnuntai aamuna taas näyttelypaikalle kahdeksan aikaan. Ulkokentälllä oli vähän oloisesti elämää, sillä kehää oli vasta vähän suunniteltu ja teltta kasattu. Jouduimmekin siirtämään hyvin kasatun leirin vähän kauemmas, kun kentästä tuli iso.

Agility ei tosiaan ollut ihan samoissa kantimissa kuin meillä täällä. Kisan piti alkaa 9.00 sunnuntai aamuna. Kun tulimme paikalle vähän kahdeksan jälkeen, jotain kentällä puuhasteltiin, mutta 8.50 homman nimi alkoi selvitä.

Tuomari Marianne Mowe oli todennäköisesti ainoa joka tiesi mitä agilitykilpailuissa pitää tehdä Radan rakennus alkoi vasta vähän ennen yhdeksää.. ja sehän ei ihan hetkessä ole valmis. Kymmenen aikaan kisa pääsi alkamaan. Muu henkilöstö oli varmaan näyttelyporukkaa.

Kisa-aikataulu oli tehty 9.00 - 12.00 noin 80 koiraa. Näytti ihan suomalaiselta ajoitukselta mutta todellisuus oli norjalaista. Kahteentoista mennessä saatiin nippa nappa agilityrata, ja iltapäivällä sitten hyppyrata.

Kolmen aikoihin kisa oli saatu päätökseen, viiden aikaan haimme kirjat pois, koska meidän oli pakko lähteä, jotta pääsimme laillisesti majapaikkaan asti ennen kuin kuljettajan työpäivä päättyy. ( olimme bussilla) Tuomari kiitteli osallistumistamme ja lähti kolmen jälkeen.

Kun ennen viittä yhitimme missä meidän kirjat ovat, kun sitä porukaa sai hieman metsästää niinkin pieneltä kisapaikalta, niin siinä vaiheessa tulokset olivat vielä yhtä hienosti kansiossa lähtönumerojärjestyksessä kuin näyttelykehissäkin. Ei ollut siis luokittain järjestetty tulosjärjestykseen.

Agilityradalta meille nolla ja näppärä nolla olikin. Montaa nollaa ei tullut, joten uskoin aika vahvasti voiton mahdollisuuteenkin, mutta en uskaltanut mennä kysymään... Hyppyradalta nolla myös, joka osoittautui sitten 0,19, mutta nolla kuin nolla.

Tiinalle ja Woitolle vitoset molemmilta radoilta. Mielestäni siellä tuli yksi tai kaksi nollaa Oonan lisäksi, Leena ja Tiipii tekivät ylkkä kympit.

Agilityradan tulokset selvisivät kotona kun luimme ne norjan kennelliiton sivuilta näyttelytulosten perästä. Hyppyradan sijoituksia emme edes tiedä! Oonalle yksi harvoista nollista, tulos 0,19. Palkinnoista ei mitään käsitystä. Saimme yhden punaisen nauhan toisesta nollasta, toisesta ei mitään.   Tiina sai molemmista radoista punaiset nauhat!

Esteet oli agilityesteiden näköiset, kontaktiesteillä eteisen mattoa pituus ja pari hyppyä oli metallia! (ei rimat) putket oli paksua sinistä muovia ja aika liukkaat ja kiinnitys surkea, ja hyppyradalla lyhyessä putkessa oli vain toisessa päässä painot ja Woittohan vei putken pään mennessään ja ratahenkilö (toinen niistä) tuli pitämään putkea kun Woitto meni putken uudelleen.... Pidikkeistä putket myös irtosivat herkästi. Norjalaiset koirat olivat kyllä hieman rauhallisempia menijöitä kuin Woitto  Yhdessä putkessa Oonastakin tuntui varmaan vähän kuin olisi juoksumatolla juossut, putki karkaa alta, mutta eteenpäin ei pääse :)

Mutta Oona siis voitti agilityradan, joten nyt vain anomaan Norjan agilityvalio - titteliä :D :D

Pakkohan meidänkin on joskus onnistua ;) Tupla-valion kanssa kotiin oli kiva tulla ja varsinkin kun Santtu oli pessyt vielä meidän kaikki ikkunat :P Sitäkään ei kovin usein tapahdu!

Yövyttiin Haaparannassa, jonne saavuttiin yöllä ja 9 tunnin tauon jälkeen lähdettiin ajelemaan parin pysähdyksen taktiikalla kotio kohti. Yhdentoista maissa illalla pääsikin sitten istahtamaan kotikoneelle ja laukkujen purkaminen sai jäädä seuraavaan päivään.

Kiitos Tiinalle, Titille, Leenalle ja Aulille matkaseurasta, sekä kaikille bussissa olleille hyvähenkisestä matkasta ja onnittelut kaikille näyttelyssä menestyneille!

Maisemat oli Norjassa huikeat! Nekin oli kiva nähdä! Minä kun kuitenkin olen pohjimmiltani sellainen talvi-ihminen, niin nautin kovasti niistä lumisista vuorista, ne olivat todella kauniita ja rauhoittavia, vaikka levoton olo bussissa olikin. Takaisin päin jo hieman olin jo rauhoittunut ;)

Ei muuta kuin uutta matkaa suunnittelemaan :) Kun tällä reissulla kaikki oli niin ruusuista ;) :P :D