Tulipahan käytyä eilen Varkaudessa. Sitä jotenkin luuli, että marraskuun puolen välin kisat olisi syyskisat, mutta kyllä -7 astetta vetää talvikisojen puolelle. Jostain on kyllä keksittävä reisille ja pepulle kunnon lämmittimet, sillä vaikka kuinka lämmittelee, niin reisillä on kylmä.

Meidän ekat lämmittelyt menivät vähän harakoille, sillä reagoin aivan liikaa Oonan räyhkimiseen. Tekihän se samalla tavalla toisen radan alussakin, mutta oma fiilis oli ihan toinen.

Puomi oli kolmantena esteenä suoralla. Toka rima tippui, eikä sitä kontaktia "tehty" vaikka se otettiinkin. Toinen rimakin tuli ennen hylkyä = Oona meni putkeen A:n alla eikä A:lle. ( tämä on melkoinen ihme ) mutta näköjään mahdollista... no ohjauksessa voi olla jotain toivomisen varaa ;) Sen jälkeen taidettiin aloittaa kepit kahdesti väärin, jonka jälkeen ne jäi kesken ja korjattiin, ja taas kesken josta sitten jatkettiin putkeen ( minne, miksi, häh, minne?) ja sitten tehtiin kiltisti rata loppuun oikein. ja meni uudellenkin putkeen eikä A:lle. Loppu hyvin, mutta ei nyt ihan jaksanut olla onnensa kukkuloilla.  Tästä ei sitten sen enempää juuri puhuttukaan.

Toiselle radalle löydettiin sitten yhteisempi sävel. Kaksi kieltoa, joista toinen koiralle ja toinen mulle. ja ylkkää. Olisin ehkä yrittänyt varmemmalla tavalla kepeille vientiä jos olisi ollut nolla (ja olisin voinut silti tyriä sen ;))

Wodelle kuitenkin nolla toisella sijalla ja Marikin sai työvoittona puhtaan radan, mutta joskus menee ylitöiksi.

Seuraavat kisat varmaan sitten itsenäisyyspäivänä Joensuussa. Toivottavasti ei kumpikaan ole liian itsenäinen :D