Olipas pitkäperjantai.

Lähdimme ajoissa Joensuuhun ajelemaan aamupäivällä, niinkin ajoissa, että ehdimme pysähtymään matkalla kahvilla, jota emme normaalisti tee.

Paikan päällä odottikin kuravellinen parkkipaikka ja kuraiset tiet. Saimme auton ajettua alaparkkiin, miettien että saakohan sen sieltä ikänä pois  ja peruutettua vielä siten hankeen, että koirat saadaan mahdollisimman puhtaana autoon.

Homma alkoi sitten rulettaa, koirat saatiin lämmitettyä ja kurattua  Hankea tosiaan oli vielä reilusti, että puhdistuskin onnistui. Maneesia tarttui myös kiitettävästi koiraan, Oonalla ja Jehulla myös sisäisesti * huokaus *

Tuomarina oli Salme Mujunen. Ensimmäinen rata oli hänen sanojensa mukaan yksi haastellisimmista mitä hän on tehnyt ja saa taputtaa itseään selkään jos siinä onnistuu. ( taputin siinä itseäni, että yllänkö edes ) tutustumisaikaa saatiin 10 minuuttia.

Nyt kun sen kotona piirsi, ei se kovin hankalalta sitten näyttänyt. Ohjaus meni kuitenkin perinteisellä takaa ohjauksella - joka meillä toimii, mutta ajassahan siinä häviää jonkin verran. Ei se vieläkään ollut nappi suoritus. Mutta nolla sieltä tuli.

Radalla tehtiin kolme nollaa, kaikki oli LAUlaisia,

1. Woitto 2. Oona 3. Kaisa  HYVÄ ME!!!!

Jehu meni putkikuvioissa jotenkin hämilleen ja lähti jostain syystä kiertämään putkea väärää kautta. Virhettähän siitä ei tullut, mutta Santun pakka meni vähän sekaisin ja kun edessä oli vasta pahin, niin se meni sitten ihan päin prinkkalaa. Kun pakka hajoaa ja kortit on hukassa, niin ... etsimiseen menee tovi.

Toinen rata oli tuttua Salmea, putkikuvioineen. Vauhtia riitti vauhdikkaissa koirissa kuten myös rauhallisimmissakin ja ohjaajat pinkoivat.

Oonan kanssa tehtiin nolla rata toka vikalle esteelle kunnes jäi koira ohjaamatta siihen ja Oona juoksi suoraan viimeiselle. (aivan kuten ohjaus olikin!) Nauhalta katsottuna totuus iskee hidastuksessa: ajatukset oli jo ihan muualla ja se näkyy. Menin muuttamaan ohjauksen kesken rataa: ei sillei tehdä! Olin niin iloinen valssauksesta, että unohdin keskittyä loppuun asti. Pitäisikö pikkasen useammin valssata. No, kunhan pääsee harjoittelemaan... sunnuntaina :)

Kaksi nollaa samana päivänä antaa siis vielä odottaa.

Jehulle ja Santulle toinen rata oli parempi,  joskin vauhtia tuli niin paljon, että A mentiin lentäen 2-3 loikalla ja ilman alastulokontaktia. Kepeillä tuli myös taas pikku virhe.

Kotiin lähtiessä Santtu sitten ajoi kaksi autoa ilman vetoapua ylös sieltä alaparkista ja autot olivat vain pesuria vailla. Olisi voinut tytöiltä jäädä siihen nousuun ne autot. Paikalla oli kyllä traktori valmiina vetämään ahdinkoon joutuneet.

Kotona oltiin puolen yön aikaan. Matkaan sisältyi syöminen sekä Simpeleellä auton pesu ;)

Ensi viikolla sitten lähdetään Järvenpäähän katselemaan aussieita!